Hörhön, vielä vähemmän hörhöhumanistin, pitäisi mennä tonkimaan jotain niin arveluttavan epämääräistä kuin musiikkimaku. Mutta mutta, aina voimme riisua sen kuin tyhjiökäyttöisen servomoottorin konsanaan: värähtelytaajuuksiksi, desibeleiksi, sekvenssipurkauksiksi...noh.. bittijargoniksi. Silloin saavutamme insinöörimäisen eksaktin tilan, jossa kierrämme ekliptikan tasossa juuri ja juuri painovoimakentän rajapinnassa saavuttaaksemme hiljalleen putoavan tilan, jonka kuluessa voimme havainnoida ilmiötä ilman häiriösignaaleja. Siis poikkeavia mielipiteitä, koska tehtävän päämäärän huomioon ottaen fysiikan lait ovat kaikkien mielipiteiden yläpuolella. Ja tehtävän nimihän oli "hörhömusiikin vaikuttavuus suhteessa suhteettoman eskapistiseen subjektiiviseen kokemukseen". Valitan, suomennosta ei ole saatavissa.
Alfa. Ensimmäinen ja viimeinen, luonnollisen vitaali valinta. Itsestäänselvyydessään kiukustuttavan eeppinen ilmiö, huh. Vangelis. Mehän emme unohda, että fyysis-psyykkisesti rajallisina olentoina palaudumme kaikessa musiikissa oman pulsarimme temporaalisuuteen, ja että Vangelis on pyrkimystä kurottaa sen sykkeellisyyden tuolle puolen. Ja että on olemassa ihmisiä, jotka kiihottuvat tämän kaltaisesta jauhannasta ja myöskin niitä, jotka eivät ymmärrä kuin hevon vittua.
Beta. Sekundaa, joka kaikessa plastisuudessaan ja kyhäelmällisyydessään saa ihmisen muistelemaan aikoja, jolloin kaiken ei tarvinnut olla justiin vaan melkein sinne päin. Silti se oli viihdettä. Trikkikuvia, pahvia, hiuslakkaa ja foliota. Halpaa ja toimivaa on kaikki paitsi Sarah Brightmanin ääni, sillä se on aivan sitä itteään ja jutun juju: keitä paska kasaan, mutta tiputa sinne gramma sitä helevetin kallista tomua, jota erehdyit luulemaan sokeriksi. Sitten voit itkeä, miten menetit sydämesi sille.
Gamma. Kyberiaaninen paha. Säteilynä vaarallista, paitsi jos liikumme viiden geen voimalla, saavuttaen 5 prosentin suhteellisen osuuden valonnopeudesta. Siinä vaiheessa purkaukset ovat punasiirtyneet harmittomalle infrapunan aallonpituudelle. Merkkinä symbolisoi dekadenttiä, korkealta soitettua kuolemantanssia. Parittomuuden, rappion, taustalla näkymättömissä pysyvän vaaran tuloillaan oloa. Betan ja Gamman ero on häilyvä, toiset kääntävät tuon punaväräjävän udun selkeän jumalalliseski merkiksi apokalyptisen ajan alkamisesta, toiset miettivät, miten paljon sitä tomua keittoon tipahti.
Delta. Hedelmällisyydeen, synnytystuskien ja veneeristen ilmiöiden loputtoman hämmästyttävä suistoalue. Evoluutiomme kehto, kulttuurivallankumouksen tyyssija. Ja maailman ensimmäinen ihmisen aikaansaama eroosioalue. Ai niin! Delta-baryonit, nuo ian kaikkisen ihanat ylös- ja alaskvarkkiset, joiden spinien summaksi saadaan täydellinen 3/2. Lähentelee käänteisvertaista kultaista leikkausta humanistihörhön töyssyresonoivassa jargonissa.
Beta. Sekundaa, joka kaikessa plastisuudessaan ja kyhäelmällisyydessään saa ihmisen muistelemaan aikoja, jolloin kaiken ei tarvinnut olla justiin vaan melkein sinne päin. Silti se oli viihdettä. Trikkikuvia, pahvia, hiuslakkaa ja foliota. Halpaa ja toimivaa on kaikki paitsi Sarah Brightmanin ääni, sillä se on aivan sitä itteään ja jutun juju: keitä paska kasaan, mutta tiputa sinne gramma sitä helevetin kallista tomua, jota erehdyit luulemaan sokeriksi. Sitten voit itkeä, miten menetit sydämesi sille.
Gamma. Kyberiaaninen paha. Säteilynä vaarallista, paitsi jos liikumme viiden geen voimalla, saavuttaen 5 prosentin suhteellisen osuuden valonnopeudesta. Siinä vaiheessa purkaukset ovat punasiirtyneet harmittomalle infrapunan aallonpituudelle. Merkkinä symbolisoi dekadenttiä, korkealta soitettua kuolemantanssia. Parittomuuden, rappion, taustalla näkymättömissä pysyvän vaaran tuloillaan oloa. Betan ja Gamman ero on häilyvä, toiset kääntävät tuon punaväräjävän udun selkeän jumalalliseski merkiksi apokalyptisen ajan alkamisesta, toiset miettivät, miten paljon sitä tomua keittoon tipahti.
Delta. Hedelmällisyydeen, synnytystuskien ja veneeristen ilmiöiden loputtoman hämmästyttävä suistoalue. Evoluutiomme kehto, kulttuurivallankumouksen tyyssija. Ja maailman ensimmäinen ihmisen aikaansaama eroosioalue. Ai niin! Delta-baryonit, nuo ian kaikkisen ihanat ylös- ja alaskvarkkiset, joiden spinien summaksi saadaan täydellinen 3/2. Lähentelee käänteisvertaista kultaista leikkausta humanistihörhön töyssyresonoivassa jargonissa.
64-bittisyyden masokisti Gorodinski kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti