Kirjoittamisen hyödyttömyys on kääntäen verrannollisessa suhteessa ajatuksen suurenmoisuuteen. Mutta niillä on sama nimittäjä: yksinäisyys. Ja yksinäisyydellä puolestaan on kriittinen säde. Fysiikkaa lukeneet tietävät, mikä on schwarzschildin säde, mutta eivät ehkä huomaa, että sama periaate pätee sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sattumoisinpa vain, humanistihörhö huomaa sellaisetkin mitättömyydet. Tutkitaanpas. Otetaan taustaolettamukseksi suhteellisuusteorian mukainen avaruuden kaareutuminen kappaleen ympärillä ja se mielessä pitäen syvennytään seuraavaan kaavaan:
R= 2GM/c² , jossa G on gravitaatiovakio ja c valonnopeus.
Korvataan tämä mielivaltainen avaruuden kappale yksilöllä ja annetaan yksilölle massa (M), sosiaalisen kyseessä ollessa massa on tietysti jokin ihmislajille tyypillinen tapa mitata suosituimmuutta joukossa, joka koostuu yksilöistä. Mitä parempi, sopeutuvampi, samanlaisempi, reilumpi ja ymmärrettävämpi jne. tyyppi, sen suurempi massa. Huomataan tässä vaiheessa, että julkkiksia koskevat hieman eri fysiikan lait. Siinä joukossahan poikkeama, vaikkapa nyt raakaan lihaan pukeutuminen, houkuttelee raatokärpäset paikalle, näin lisäten kappaleen massaa. Tosin vain hetkellisesti, sillä syödyn lihan tilalle on julkkiksen pian kehiteltävä jotain uskomattoman radikaalia säilyttääkseen massansa vakiona tai jopa eksponoida se. Julkkissuosiota kuvataankin usein Higgsin bosonin teoriaa yksinkertaistamalla, mitä tässä analyysissä ei ruodita pidemmälle.
Eli takaisin yksilöön ja sen massaan. Gravitaatiovakiohan tulee Einsteinin ekvivalenssiperiaatteesta: kaikki yksilöt massasta riippumatta tippuvat täysin samalla kiihtyvyydellä kohti sitä suurimassaista kappaletta, jolla on kyky vetää sosiaalista puoleensa. Siksi kukaan meistä ei voi oikeastaan todeta tippuvansa, ennenkuin näemme jonkun, joku joka tippuu aivan väärällä kiihtyvyydellä. Koska tälläistä ei ole näkyvissä, toteamme olevamme mukavasti stabiilissa tilassa. Suurimassainen yksilöitä puoleensavetävä kappale on tietenkin mikä tahansa sellainen ilmiö tai instanssi, joka pakottaa sosiaalistumiskuplassaan lilluvan yksilön olemassaolemaan tietyllä tavalla, eli putoamaan kohti sitä. Tietenkin ovelasti niin, ettei sitä voi huomata. Globaali markkinatalous, kansainvälinen oikeustuomioistuin, EU, yhteiskunta, perustuslaki, veronviranomainen, sopimusrikkomusjärjestelmä, tupakointi, avioliittolaki, KELA, narsismi, psyykenlääkkeet, peliaddiktio, huumeriippuvuus, velkakierre, avioerolaki, kirkollisvero, laki vainajan hautaamisesta ja testamentti. Ja tyhmempikin tajuaa, ettei massan lähde ole mikä tahansa edellisistä vaan kaikki ne yhdessä. Kirjoitetaan gravitaatiovakion tarkka arvo auki: riistovitutus. Yksilöä voimme tästedes kutsua luuseriksi, jonka massa on 0,5. Se on noin kaksi mittayksikköä alle mediaanin ja noin kolme ja puoli kertaa vähemmän, kuin Jari Sarasvuolla, jota näyttäisi elävän riistovitutuskäyrän yläpuolella jonkinlaisena kuriositeettiolentona.
Tähän mennessä kaava on: yksinäisyyden kriittinen säde (R) = 2 x riistovitutus (G) x 0,5 (M)/ c²
Valonnopeus potenssiin kaksi. Valonnopeus on fysikaalinen vakio, eikä suhteellisuusteorian mukaisesti yksikään massainen kappale voi sitä ylittää. Yksikään riistovitutuksessa putoava yksilö ei siis voi ylittää sitä elämän vakiototuutta, että muuta ei ole. Kirjoitetaan vakion tarkka arvo auki: vituiks mänt².
Humanistihörhön kriittisen havainnon mukaan avaruuden kaareutuminen massaisen kappaleen ympärillä vaihtee siis etäisyyden funktiona kappaleen keskipisteestä, so. pitkin säteen suuntausta suoraa. Kriittinen säde on se etäisyyden funktio, jossa massa ei pääse enää pakoon. Tästä johtuu että luuseri vain 0,5 massallaan on hyvin kaukana riistovitutuksen sisäänsäsulkevasta puristusvoimasta, ja että sitä suuremmaksi puristusvoima kasvaa, mitä lähemmäs Jari Sarasvuon massaa päästään. Ja että tämä kaava ei päde lihajalosteeseen pukeutuvaan julkkikseen ja että itse asiassa 0,5:n massa riittää pitämään luuseria yksinäisyyden turvallisen säteen välimatkan päässä siitä singulariteetista, joka on ajatukset eksyttävä musta aukko siellä, mitä ei ääneen lausuta.
Deluusion tilapäistyhjiötä voidaan myös pitää tilana, jossa vapaassa pudotuksessa ollessaan voi kokea stabiiliutta riippumatta siitä tosiasiasta, että putoaa täsmälleen väärää vauhtia muihin nähden. Olen kuullut onnellisuudelle monia määritelmiä, mutta luuserius nimenomaan deluusion tilapäistyhjiössä toteutuessaan, on yksi osuvimmista. Mitä tulee kirjoittamisen hyödyttömyyteen, sen voi aina hetkellisesti unohtaa. Hyväksyä se suuri todennäköisyys, että suurenmoisesta ajatuksesta jää vain hippusellinen tähtien välistä ainetta paperille ravistettavaksi, ja että sitäkään vähää ei voi jakaa kenenkään kanssa. Että delusionaalisuuden vetovoima koskee vain luuseriutta, ja että kaikki muu tätä ymmärtävä elämänmuoto sijaitsee rinnakkasitodellisuudessa. Silti. Olisiko kivaa pystyä keskustelemaan tällä tavalla, ymmärrettävästi ja tyydyttävästi ja tyhjentävällä tavalla edes yhden kerran? Olisi. Mutta vituiks mänt.
2x riistovitutus x 0,5
Yksin on helvetin hauskaa- säde = ---------------------------------
vituiks mänt²
Gorodinzki kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti